Ensimmäinen yhteiskuva

Tänään on sitten otettu Jeren ja Helmin ensimmäinen virallinen yhteiskuva. Kuvia otettiin jo Helmin saapuessa reilu kaksi viikkoa sitten, ,mutta silloin Jeren sai pitää väkisin Helmin lähellä. Tänään ostin molemmille koirille luut. Helmi luu oli niiiin pieni. Eihän se sitten Helmiä kiinnostanutkaan, sillä Jerellä oli isompi ja varmasti parempi. Kuvassa Helmi siis yrittää päästä osingoille Jeren luusta. Se ei onnistunut ennen kuin Jere kyllästyi luun nakertamiseen.

Helmi on nyt saanut madotuksen. Täytyy tarkistaa milloin seuraava madotus annetaan. Ehkä tarkistan sen tänään ostamastani kirjasta, joka oli englanninkielinen hakuteos eläinlääketieteen opiskelijoille. En tiedä onko siitä kirjasta minulle kuitenkaan hirveästi hyötyä, mutta koska minulla on hieman kieroutunut suhde kirjoihin, sellainen oli kirjahyllyyn saatava :D Rakastan tietoa, kirjoja ja tietokirjoja. Tieto antaa minulle tunteen elämän ja asioiden hallinnasta.

Kalenteri

Olen lisännyt blogiini kalenterin. Sieltä voit katsoa suunnitelemiani koiratapahtumia.
Kalenteri löytyy sivun alareunasta.

Helmi kymmenen viikkoa

Helmi on nyt kymmenen viikkoa vanha. Minulla hän on ollut nyt kaksi viikkoa. Tuntuu paljon pidemmältä ajalta. Paljon on kahdessa viikossa nimittäin touhattu. Helmillä ei ole kuitenkaan kertaakaan mennyt pupu housuun, vaikka vieraita ja tapahtumia on ollutkin ihan kiitettävästi. Reemuskin kävi jo uutta tulokasta ihmettelemässä oikein kahtena päivänä. Reemus on kyllä niin kiltti pennuille ja otti Helminkin hyvin vastaan. Ja aivan kuin Jere olisi odottanut oikein Reemuksen hyväksyntää, sillä hänenkin asenteensa on muuttunut hieman suvaitsevaisemmaksi Reemuksen käyntien myöstä. Tietenkin myös aika tekee tehtävänsä.
Tänään Helmi nuolaisi varoittamatta Jereä nenään ja Jere irvisteli ihan kuin olisi syönyt sitruunaa. Kyllä siinä oli taas naurussa pitelemistä :) :)
Viikonloppuna täytyy antaa matolääke. Rokotuksista en ymmärrä mitään, sillä Helmillä on jo esimerkiksi Rabies. Hän kun on tullut tuolta rajan takaa Virosta.

Helmin ensimmäiset päivät

On kyllä aika outoa kun on taas koiranpennun omistaja. Kaikki neuvot unohtuvat ja sitä vaan ihmettelee mikä täystuho tänne on muuttanut. Ihana tuo Helmi kyllä on ja vauhtia riittää. Ensimmäisinä päivinä on jo käynyt kaikki läheiset koiraa ihmettelemässä. Koirakirjassa sanottiin, että se ei ole hyvä, mutta ajattelin sen nyt kuitenkin käyvän, sillä Helmi on todella reipas koira. Ja lepohetket kuitenkin on pidetty.
Ensimmäinen päivä meni Helmiltä kyllä aika rauhallisesti ja ajattelin, että tästähän tulee helppoa. Kun sitten Helmi oli tarpeeksi kotiutunut, eli hänen tapauksessaan siihen meni vuorokausi, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt.
Jere ei ainakaan vielä ole ollut yhtään kiitollinen siitä, että olen hankkinut hänelle seuraa. Se katsoo Helmiä inhoten, mutta antaa kuitenkin sen vähän haistella. Liian läheiset tutustumiset on Jere kuitenkin torjunut. Helmi on järkevä koira, eikä mene Jeren lähelle silloin kuin Jere vähän murahtaa sille. Luulen, että heistä tulee vielä hyvät ystävät.

Helmi tuli taloon

Helmi tuli taloon eilen 3.11 . Silloin tuli myös ensilumi. Helmin merkitys elämässäni selviää vuosien myötä. Nyt nautin täysillä Helmin pentuajasta. Nyt meitä on kolme ja olemme oikea lauma. Kiitos Juha luottamuksestasi minuun ja siitä,että olet antanut minulle mahdollisuuden tutustua näihin kolmeen mahtavaan persoonaan.

Jere the Hero

Seuraava enkeli tai sankari on Jere. Jere tuli vuosi Reemuksen jälkeen. Hän ei ollut aluksi juurikaan kiinnostunut ihmisistä ja hänen elämän keskipisteeksi tuli Reemus. Kun sitten jouduimme Jeren kanssa muuttamaan toiseen osoitteeseen, ymmärsin Jeren tehtävän: hänen tehtävänään oli olla seuranani ja tukenani kun ensimmäisen kerran muutin ihan yksin asumaan. Jere on erittäin hyvähermoinen, rauhallinen ja uskollinen koira. Hän ihan selvästi nauttii kun on tärkeässä roolissa. Jere on kovin kivikasvoinen koira, toisin kun Reemus jolla on paljon inhimillisiä ilmeitä. Kivikasvoisuudestaan huolimatta hän on hurmaava persoona ja ilostuttaa minua olemuksellaan joka päivä. Jere olet todellinen sankari.

Tervetuloa karvaiseen blogiin!

Monet ovat varmasti seuranneet keskiviikkoisin uutta suosikkisarjaa: Heroes http://www.mtv3.fi/heroes/ . Minä ihastuin sarjaan välittömästi. Ajatus sankareista keskuudessamme on mukava ajatus. Eikä se mielestäni ole edes pelkkä ajatus. Hyvin monilla on kokemuksia, jolloin he ovat tavanneet melkein yliluonnolliselta tuntuvan persoonan. Niitä voisi kutsua sankareiksi, mutta myös enkeli-nimitystä käytetään. Nämä persoonat eivät aina ole ihmisiä. Paljon useammin kuulee karvaisista enkeleistä. Minun elämäni enkelit ovatkin pääasiassa olleet karvaisia ja siksi haluan nyt kirjoittaa blogia heistä.

Ensimmäinen karvainen enkeli elämässäni oli Reemus. Reemus tuli elämääni kovin yllättäen kun ystäväni vain toi sen luokseni. Minulla oli pitkään ollut olo, että minulla ei ole elämässäni tarkoitusta. Koska olen tunneihminen ja kaipaan tarkoitusta elämälleni, kärsin tästä tunteesta. Kun Reemus tuli, sain itselleni uuden ystävän ja ihanan uuden harrastuksen. Elämälleni oli tullut uusi suunta: koirat.

Reemus asuu ikävä kyllä tällä hetkellä kanssani eri osoitteessa. Hän on kuitenkin sydämessäni ja käy välillä kylässä. Tässä blogissa kirjoitan pääasiassa kahdesta muusta koirasta, mutta Reemukseksesta kaikki lähti.